ELLI Early Learning -verkkokauppa > Uutiset - Ellin toimitus | Kirjaudu sisään

Ellin toimitus

2015-11-09: Sijoitettu lapsi tarvitsee hyväksyntää ja yksilöllistä tukea
2015-03-16: Auringonpimennys tulee - olemme valmiina!
2013-12-29: Suuria eläimiä ja pieniä ihmisiä (+video)

Yksinyrittäjä ei sairasta, eikä lomaile


Ari-Pekka Aho tekee töitä kaksitoista tuntia päivässä. Taukojen kanssa työpäivä on viisitoistatuntinen.

 Kuva: Kati Laitinen

Herätyskello soi puoli neljältä. Ei aamupuuroa tai edes kahvia. Työvaatteet päälle ja auton rattiin. Lähtö Ilmalan postikeskuksesta on puoli viideltä. Ensimmäinen jakokeikka on Lohjalle, missä posti pitää jakaa kahteen osoitteeseen. Päivän ensimmäinen työrupeama on plakkarissa seitsemältä. Tämän jälkeen on neljän tunnin tauko ennen seuraavia vuoroja. Postimiehen työaika rytmittyy sen mukaan, miten Itellan postinjakelu ajoittuu.

Ari-Pekka Aho, 47 on jakanut postia jo kahdeksan vuotta: kolme ensimmäistä vuotta appiukon leivissä ja viisi vuotta yksinyrittäjänä Itellan alihankkijana. Päivittäinen työaika on aamun tauon venyttämänä aamuyön herätyksestä iltaseitsemään. Reilut viisitoista tuntia on pyhitetty joka arkipäivä omalle yritykselle, Ahon Kuljetuspalvelu Oy:lle.

– Lohjan keikan jälkeen ajan joko kotiin Keravalle aamupalalle ja nukkumaan, tai hoidan juoksevia asioita kuten auton huoltoa, Aho kuvailee työpäiväänsä ja pyörittää tottuneesti rattia ryhmittyen oikealle kaistalle liikennevaloihin.

– Ikävintä on töihin lähteminen, ja minä joudun lähtemään töihin kaksi kertaa päivässä.

Seuraava vuoro alkaa Tikkurilan logistiikkakeskukselta puoli yhdeltätoista. Aho jakaa postia Pukinmäen, Pihlajamäen, Herttoniemen ja Latokartanon yrityksille. Heti perään alkaa Vallilan alueen jakeluvuoro.

Herttoniemen postin ja Ilmalan postikeskuksen kautta työvuoro lopulta päättyy Vantaan Logistiikkakeskukseen, siis kello 19.00. Pitkästä työajasta huolimatta, työrytmi on niin tiivis, että päivät kuluvat nopeasti.

Sairaana vain viikonloppuisin

Uudenkarhean kuorma-auton hytti on tilava ja siisti. Kuskin ja apukuskin penkkien välissä on iso tyhjä tila. Takaosasta löytyy verhojen peittämä nukkumatila, jota ei miehen mukaan juurikaan ole käytetty. Hytissä tuoksuu uudelle autolle.

– Eihän ne oikein tykkää, Aho vastaa kysymykseen, miten perhe suhtautuu hänen työaikoihinsa.

Aholla on kuusi- ja yhdeksänvuotiaat pojat. Viikonloput menevät tiiviisti kotosalla perheen parissa. Mitään viikonloppureissuja ei jaksa tehdä, sillä viikolla kertyy univelkaa.

– Arkisin nukkumaanmeno usein venyy kymmeneen. Kun tulen kotiin, käyn suihkussa ja syön. Autan poikia läksyjen kanssa ja katselen vähän televisiota. Yöunet jäävät usein viisituntisiksi.

Oman yrityksensä perustamisen jälkeen, ei mies ole lomia pitänyt. Viisi vuotta sitten appiukon palkollisena hän nautti kahden viikon kesäloman. Sairastelutkin on pitänyt ajoittaa sopivasti viikonloppuihin.

– Puolitoista vuotta sitten minulle nousi neljänkymmenen asteen kuume jo perjantaina ja jouduin lähtemään kesken päivän kotiin.

Sanomistahan siitä sitten tuli, kun loppupäivän posti jäi jakamatta.

– ”Eihän tämä toistu?”, Aho kuvailee sähköpostitse saamaansa palautetta.

Itellan omat kuskit eivät niin vain pääse paikkaamaan sairauspoissaoloja. Eikä sairastamiseen ole varaakaan, sillä yksinyrittäjä maksaa poissaolot omasta pussistaan.

Kuva: Kati Laitinen

Mitä pienempi kilometrilukema, sitä parempi palkka

Yrittämisen hyvänä puolena Aho pitää sitä, että työtunnit saa päättä itse. Eikä pomokaan ole niskaan hengittämässä.

– Viihdyn hyvin yksin, joten tämä työtapa sopii minulle.

Kahdeksalla tunnilla ei kuitenkaan pärjää, vaan yksinyrittäjän pitää laskuttaa päivittäin ainakin kahdestatoista tunnista.

Polttoaineeseen menee 2000 euroa kuukaudessa, kun mittariin kertyy yli 300 kilometriä päivässä, 80 000 kilometriä vuodessa.

– Kun aloitin nämä ajot, dieselin hinta oli alle euron, nyt se on jo puolitoista euroa litralta.

Aho käy uuden auton lainanmaksun ja kertyvien kilometrien kanssa kilpajuoksua. Ehtiikö auton maksaa ennen kuin mittariin kertyy yli 300 000 kilometriä, jolloin on jo korkea aika vaihtaa uudempaan.

Alati raksuttavan matkamittarin lisäksi tiheisiin vaihtoväleihin painostaa myös Itellan ympäristöjärjestelmä. Tuntipalkkaan vaikuttaa se kuinka paljon autoon mahtuu tavaraa ja kuinka uusi auto on.

Ahon seitsemänmetrisen kuorma-auton koriin mahtuu 28 rullakollista tai lavallista postia. Itellan eurolukituksessa auto kuuluu luokkaan viisi. Se on hyvä luku, sillä Aho saastuttaa ympäristöä vähemmän kuin alemman euroluokan, eli käytännössä vanhemman auton, kuskit. Eurokakkosella ei saa enää ajaa kaupunkialueella.

Kuva: Kati Laitinen

Lumiset kadut, rullakon pyörissä hiekkaa

Valkoisia kuorma-autoja on rivissä Ilmalan postikeskuksen lastauslaitureiden edessä. Autoista lähtevät peruutusäänet kaikuvat asfalttipihalla. Vihreä Wanderbaum äpple heiluu katossa, kun painavia rullakoita ja lavoja siirretään peräosasta ulos ja sisälle. Rullakoista lähtee kirskuva ääni, kun niitä vedettäessä renkaat eivät ehdi heti suoristua.

Aho hyppää ketterästi ratin taakse ja näpyttelee keräämänsä rullakot tiedonkeruulaitteeseen. Hän vaikuttaa lunkilta mieheltä. Mikään ei tunnu ärsyttävän. Ei viisi vuotta samana pysynyt reitti, ei ihmisten törttöily liikenteessä, ei ylipitkät työpäivät. Ei edes ahtaat oviaukot, joista hän sihtasi painavaa rullakkoa sisään ja samanmoista ulos. En saa häntä taistelemaan barrikadeille yksityisyrittäjien puolesta. Aho ei stressaa.

Mutta lopultakin jotain ärsyyntymisen aihetta löytyy, kun tarpeeksi kaivelen. Lumisina talvina lumikasoja on keskellä katua, jolloin auton voi joutua parkkeeraamaan kauaskin kohteesta. Rullakot on punnerrettava lumen läpi. Myös hiekoitushiekka jumittaa rullakoiden pyöriä.

– Silloin päästelen kirosanoja ja tuntuu, ettei tässä touhussa ole mitään järkeä, Aho nauraa.

Talvisin myös jäiset mäet jännittävät. Onko tiet ehditty hiekoittaa? Pääseekö isolla autolla mäen päälle vai jääkö niihin jumiin?

Mutta kun kevät tulee, talven hankalat sääolot unohtuvat. Kesällä postia on vähemmän ja liikennekin on rauhallisempaa.

Kuinka kauan hän jaksaa tällaista työrytmiä ja työnteon määrää?

– Toistaiseksi mennään näin, Aho tyytyy vastamaan.

Olisi liian suuri muutos vaihtaa työpaikkaa. Nyt on kuitenkin tili taattu ja ruuan ja laskut saa maksettua.

Ehkä hänen kärsivällinen ja rento elämänasenteensa on yksi tärkeimmistä syistä yksinyrittäjänä jatkamiseen - ja jaksamiseen.

Teksti ja kuvat: Kati Laitinen


 

Ellin toimitus -arkisto

2015-11-09: Sijoitettu lapsi tarvitsee hyväksyntää ja yksilöllistä tukea
2015-03-16: Auringonpimennys tulee - olemme valmiina!
2013-12-29: Suuria eläimiä ja pieniä ihmisiä (+video)
2013-09-16: eLehti tähtää lukukokemukseen
2013-05-31: ”Pysäytä juopotteleva nuori!”
2013-04-19: Yksinyrittäjä ei sairasta, eikä lomaile
2013-06-21: Käy käsiksi aivoihin
2012-11-28: Myrskyn tekijät
2012-11-12: Luovasti muovista
2012-07-02: Yksilön vastuuta ja yhteistyön voimaa
2012-05-29: Hannele Ikäheimo laittaa tiedon kiertämään
2012-04-12: Hyvän elämän jäljillä
2012-02-06: Early Learning tuottaa juttuja kiinnostavista henkilöistä
2011-11-30: Minä olen - sinä olet - hän olee vai onko?

 Ostoslista

ELLI Early Learning Oy, Myymälä avoinna ma-pe 9-17, Kalasataman metroaseman vieressä, Työpajankatu 10 C, 3. kerros, 00580 Helsinki
puh. 09 701 2011, sähköpostiosoite elli@earlylearning.fi
Viimeksi päivitetty 2019-04-24 16:07:19  

Sivustomme käyttää evästeitä käyttökokemuksen parantamiseksi. Lue lisää